Istabulissa huhtikuussa  2012

Jostain matkaidea aina syntyy, tällä kertaa Waltarista ja Johannes Angeloksen lukemisesta.  Kirja kertoi niin kiehtovasti Konstantinopolista, ett sitähän piti lähteä katsomaan.  Valitsimme lentoyhtiöksi Turkish Airlinesin, joka lentää suoraan Istanbuliin ja netistä oli helppo löytää myös hotelli.  Lento oli miellyttävä ja ruoka oli hyvää.

Matkamme oli matkapäivineen kesti  7 päivää ja siinä ajassa saattoi jo nähdä päänähtävyydet ja vielä vähän syventääkin.

Koneella vieressämme istui pari mukavaa turkkilaista naista, jotka antoivat meille neuvoja ja vinkkejä, mitä tehdä ja miten toimia. Lentokentältä hotelliin Sultanahmetiin menimme heidän antamien ohjeiden mukaan: taksilla.  Piti katsoa,  että mittari on päällä.  Hinta oli 40 liiraa (noin 20 e), kuten mittari näytti.
Hotelli oli Star Holiday Hotel, mutta nimestään huolimatta vaatimaton budjettihotelli. 
Sijainti oli hyvä, historialliset  nähtävyydet lähellä. Saavuimme illalla  noin  klo 23 ja seutu oli  hyvin hiljainen: ei olisi uskonut olevansa suurkaupungin turistialueen sydämessä. Huoneemme oli hyvin pieni, vessa ja suihku käytävällä. Se tuntui aluksi hankalalta, mutta kun muut  asiat olivat kohdillaan, siihenkin tottui. Aamiainen oli hyvä ( tomaattia,  kurkkua,  porkkanaraastetta, mehua, juustoja, jugurttia, munia, halvaa, oliiveja,  kahvia , teetä  tms).  Näkymä aamiaishuoneesta ylimmästä kerroksesta hurmaava: sininen
moskeija koko komeudessaan ja takana Marmarameri.



.
.





Sijainti oli hyvä, historialliset  nähtävyydet lähellä. Illalla seutu oli  hyvin hiljainen: ei olisi uskonut olevansa suurkaupungin turistialueen sydämessä. Päivällä taas alue oli turistien kansoittamaa  Aamiainen oli hyvä ( tuoretta tomaattia,  kurkkua,  porkkanaraastetta, mehua, juustoja, jugurttia, munia, halvaa, oliiveja,  kahvia , teetä  tms).  Näkymä aamiaishuoneesta ylimmästä kerroksesta hurmaava: sininen moskeija koko komeudessaan ja takana Marmarameri.


Kuvassa kotikatumme  Divanyoloy arkipäivän aamuna.






Sama paikka sunnuntaina

Suuri basaari


Suuri basaari oli hotellistamme varttitunnin kävelymatkan päässä.Jo pari askelta hotellista otettuamme ensimmäinen kauppias huomasi meidät uusiksi turisteiksi (ehkä ihonväristä ja ilmeestä?) ja halusi opastaa meitä basaariin – tietenkin ensin veljensä nahkatakkimyymälään kautta.Onneksi osasimme olla varuillamme ja kieltäydyimme.Alkuun iloisen ja ystävällisen kauppiaan ilme kuitenkin muutti pettyneeksi ja myrtyneeksi.
Suuri basaari oli kaunis ja myytävää oli todella paljon. Pian huomasimme kuitenkin, että puoli Istanbulia oli yhtä basaaria ja kaikki kauppasivat jotain.Kauppa kaupan vieressä, mitenkähän kaikki saavat jotain myydyksi?
Kuvassa Mahmut Pasa, suuren basaarin vieressä oleva alue, joka näytti aidommalta kuin Suuri basaari. Paikalliset ostivat sieltä ja hinnat olivat halvemmat.

 
 
 Kun tavaraa on paljon, tuli aluksi valinnan vaikeus eikä osaa ostaa mitään. Se oli toisaalta hyvä, meni hillittöman  ostohysterian pahin vaihe ohi.  Toinen ongelma basaareissa ja pikkukaupoissa on myyjien innokkuus, et voi katsella rauhassa ja koko ajan myyjät tyrkyttävät jotain, johon vilkaiset. 
Tinkiminen on taito, jonka toiset osaavat ja toiset eivät.  Minulla se usein töpsähti yritykseksi:  kauppias sanoin hinnaksi  11  liiraa ja minä yritin varovasti kysyä, että ten?  Vierestä joku ’ystävällinen’ turisti valisti, että” eleven is  ten plus one”.  Siinä se sitten oli. rannerengasta kymmenellä liiralla ja yritin tinkiä 4 samaan hintaan, italialainen turisti korjasi, että ei kun 3 kympillä.  Myyjä iski silmää ja sanoi, että hän on minulla töissä. Toisaalta hinnat olivat aika halpoja joka tapauksessa ja edullisia. Meidän onneksi kiinteän hinnan kauppojakin löytyi.


.
Liikkuminen Istanbulissa

Sultanahmetin seudulla on historiallisia turistikohteita, kuten Sininen moskeija, Hagia Sofia, Topkapi.  Mutta seutu on turistiseutua ja varsinainen Istanbul on muualla.  Istanbulissa on hyvä valikoima julkisia  kulkuneuvoja:  metro, paikallisjuna, bussi, maanalainen köysirata (Taksimiin), laiva (Bosborilla eri kaupunginosiin) ja ilmassa kulkeva köysirata (Pierre Lotin kahvilaan EYPissa).  Ei taksikaan kallis ole, kun katsoo, että mittari on nollattu lähtiessä  ja se toimii.  Julkisilla kulkuneuvoilla kulkeminen oli helppoa ja hauskaa, kun osti Istanbul kortin (pantti 6 liiraa, jonka sai takaisin kun palautti kortin) ja siihen arvoa.  Yksi matka maksaa 1,75 liiraa ja vaihto yhden liiran.  Sitä vingutetaan kaikissa kulkuneuvoissa.  Kortti on nimeltään Akbil ja sitä saa kioskeista.  Myös yksittäisiä lippuja saa ratikkapysäkeiltä (jeton) .  Ratikat olivat hienoja ja uusia, mutta täysiä. Bussit  olivat vanhoja ja miehet ovat kohteliaita ja vanhalle rouvalle löytyi helposti istumapaikka.
 

 
Aina välillä piti pysähtyä lepäämään ja juomaan teetä tai kahvia .  Tessekur ederim  – paljon kiitoksia -  paransi palvelua.  Palvelu oli kyllä yleensä ystävällistä ja hymyilevää. Myös tervehdys  merhaba (terve)  tai Iji gyndler  (hyvää päivää) toimivat.   Turkkilainen kahvi tarjottiin pienistä kupeista, se oli hyvää, mutta  suomalaiselle kupillinen oli melko pieni.  Tee tarjottiin pienistä laseista, sekin oli maukasta, mutta annos oli pieni.  Tee maksoi  1-6 liiraa ja kahvi 4-8 liiraa paikasta riippuen. 
 
Oli ihanaa istahtaa katukahvilaan ja siemailla kahvia tai teetä ja katsella ihmisiä. Kissat kyttäsivät lähistöllä, jos jotain tipahtaisi heilleikin.  Aina putosikin jotain.


Toinen kiva kahvilatyyppi oli sisätiloissa oleva viileä kahvila, jonne oli mukava mennä kirkkaasta  auringonpaisteesta.
.
 Tuoretta ruokaa
 
Ravintoloita ja ruokapaikkoja oli joka lähtöön.
 Erityisesti Kala oli hyvää ja tuoretta.


 

Myös kanaa oli tarjolla paljon.  Ihan Istanbulin keskustassa Kultaisen sarven rannalla ravintolan vieressä läheltä kuului ’kukko  kiekuu’. 
Pian syy selvisikin, ravintolan vieressä oli kanatarha kukkoineen.  Olikohan siinä ravintolan tuoreruokavarasto?


Kaupat olivat sijoittuneet siten, että saman alan kauppoja oli lähekkäin.  Tässä rautakauppakatu.

 
 
Marmarameri, Bosborin salmi ja Kultaisen sarven lahti ympäröivät Istanbulia ja toivat ihanan merellisen tunnun ja raikkauden joka paikkaan. Galata-silta oli kaiken keskipiste, siellä oli satoja kalastajia.  Kun kysyi, tuleeko kalaa, aina sanottiin, että ei  tänään ole tullut tai yksi tuli.  Joillakin näkyi kaloja, mutta useimmilla ei yhtään.  Näytti siltä, että kalastaminen oli
itsetarkoitus, ei kalan saaminen. 



 
¨Galatan sillan alla oli ravintoloita, joissa tarjottiin lähinnä – kalaa. Sieltä saattoi katsella vaikka auringonlaskua.


Risteilyllä

Galatan sillan ympäristöstä lähtivät laivat eri kaupunginosiin ja myös risteilylaivat. 

Istanbul-kortilla sai matkustaa eri kaupunginosiin menevissä laivoissa.  Niillä pääsi siis esimerkiksi Uskudariin, viihtyisään Aasian puolella olevaan kaupunginosaan.



Puutalo Uskudarissa


 
Jos halusi lisää ristelyä, esimerkiksi  keskustan satamista, mm.  Eminonusta lähti puolentoista tunnin risteilyjä ja varmaan paljon muitakin.  Puolentoista tunnin risteilyllä kierrettiin rantoja ja nähtiin  upeita maisemia.

 Jos olisi ollut aikaa, olisi  ollut kiva mennä vaikka Prinssisaarille tai Mustalle merelle. Ensi kerralla sitten.
 
Seuraavissa kuvissa näkymiä risteilylaivalta , joka kierteli Bosborin rantoja.




 
 
 
.



Takana Dolmabacen palatsi ja edessä purkillinen musliminaisia risteilyllä.

Laivassa tarjoilu pelasi, koko ajan joku huusi että tsai tsai tsai tsai (teetä), tarjolla oli myös kahvia ja vohveleita ja varmaan muutakin ravintolassa.  Toukokuussa oli vielä suomalaistyyppinen viileähkö kesäpäivä merellä, mutta voin kuvitella, että helteellä merellä olo paratiisimaista verrattuna  kaupungin helteeseen. 

Historialliset nähtävyydet ja jonotus

Kun eka kertaa oli Istanbulissa, halusi nähdä tietenkin Hagia Sofian kirkon, Sinisen Moskeija , Topkapin, Galatan tornin mm. kirjoissa mainitut historialliset kohteet.    Niissä oli yksi mutta : pitkä jono. 

On erilaisia tapoja jonottaa, valttää jono tai suhtautua siihen.  Tässä muutamia, joita käytimme:

  1. Jonottaa muiden mukana ja ottaa jono kokemuksena, siinä näkee erilaisia ihmisiä ja voi seisoa omissa ajatuksissaan.
  2. Toinen menee jonoon ajoissa hieman ennen aukeamisaikaa ja jos jono on oikein pitkä, vaihdetaan välillä jonottajaa.  Tai jonottaja soittaa muille kun hän on lähellä lipunostopaikkaa. 
  3. Esim. sinisen moskeijan ympärillä pyörii paikallisia, jotka tarjoutuvat viemään jonon ohi ’heidän vieraanaan’.  Siinä on pari muttaa:  Muiden turistien vihaiset katseet ja paikallinen haluaa maksuksi käynnin enon
    mattokaupassa.  Jos tekee selväksi, ettei tule mattokauppaan, voi olla seurauksena palaaminen jonoon.
  4. Menee jonoon esim. tuntia ennen sulkemisaikaa, jolloin jono on lyhyt.

Sininen moskeija

Tunnelmallinen moskeija. Sisällä oli sinertävä valo seinien mosaiikeista ja ikkunoiden lasimaalauksista.  Naisten piti laittaa huivi päähän ja kaikkien ottaa kengät pois.  Ovella oli mahtava sukkamehun tuoksu!


Moskeija oli oli kauniisti valaistu ja nuo pienet prikut kuvassa ovat lintuja.
 
Topkapin palatsi
 
Pitihän meidän mennä tutustumaan Turkin sulttaanien entiseen palatsiin, Topkapiin.

Palatsissa ei ollut sulttaaneja, ei huonekaluja, ei eunukkeja eikä haaremissa naisia .  Kaikki jakokivat olivat vitriineissä, luonnollisesti.
Jussi Haaremiin menossa
 

















Topkapista näkyi joka puolelle, Marmaramenrelle ja Bosborin salmelle. Kuvassa näkyy Istanbulin kaupallinen
keskusta, Taksim.



Kaakeleita Topkapissa
.

Tähän  uima-altaaseen sulttaani laittoi  haareminsa uudet  tytöt  uimaan  vaatteet päällä ja se nainen, jonka vaatteet kuivuivat nopeimmin, oli  kuumaverisin. 



Suuri vesisäiliö
Istanbulin keskustan vesi tuli ennen vanhaan Bulgarian metsistä vesijohdon kautta.  Vasi varastoitiin  500-luvulla rakennettuun vesisäiliöön. 
Sinne turistit pääsivät nyt tutustumaan.  Paikka oli tunnelmallisestiu valaistu ja siellä soi turkkilainen sufi-musiikki.  Vesisäiliöissä ui nyt kaloja, ilmeisesti vettä ei enää käytetty juomavetenä.



Meduusan pää vesisäiliössä .


 
Hagia Sofia
 

Agia Sofia on se punertava moskeija näköinen ja Sininen moskeija on se siniharmaa moskeijan näköinen.  Hagia Sofia on museo ja Sininen moskeija toimiva moskeija, josta kuuluu kutsulaulu muslimeille.

Tässä Hagia Sofia
 ulkoa ja sisältä



 
Pierre Lotin kahvila
Kunnon turistikierrokseen kuuluu visiteerata Pierre Lotin kahvilassa.   Sieltä oli kaunis näköala, mutta sitäkin kiinnostavampia ovat lähellä olevat Eyp moskeijoineen ja Pierre Lotin
kahvilaan vievän tien varrella oleva muslimien hautausmaa.





Pierre Lotin kahvilan keittiö
 

Ortakoyssä ja Yildiz-puistossa
T
uristioppaista olin lukenut Ortakoyn kalastajakylästä ja halusimme tutustua siihen.  Paikka oli ihan mukava turistikylä meren rannalla.

 Kivoja ravintoloita, Paljon pikkukauppoja.

Lähellä sitä oli Yildiz-puisto, jossa istanbulilaiset viettivät iltaa.  Puiston keskellä oli kaunis palatsi, lampi ja suihkulähde, jonka vieressä oli hääpareja ottamassa kuvia.


Galata-tornissa
 
Galata-tornista näki koko Istanbulin, kun vaan jaksoi jonottaa. 
Näkymä Kultaiselle Sarvelle.



 
 
Mitä muuta Istanbulista?
Turistelle on järjestetty paljon houkutusta, dervissitanssia ja turkkilaista tanssia. Kävimme katsomassa dervissi-tanssia.  Kallista oli, enkä oikein vaikuttunut.  Olin kuvitellut dervissien pyörivän nopeammin, joskin yhteen suuntaan  pyöriminen tuntui kyllä hurjalta.  Sufi-musiikki on hm… makuasia.  Kiertoajeluja ja jopa kiertokävelyitä tarjottiin turisteille. Liikenne raitiovaunuilla sujui hyvin ja
 laivat lähtevät satamiasta Galata-sillan ympäristösä. Risteilylle pääsi suoraan satamasta paljon halvemmalla kuin
Sultanahmetista.  Turkkilaisia oppaita on tarjolla joka lähtöön: ulkonäössä ja sydämellisyydessä ei ole valittamista, mutta rehellisyys ei näy Turkissa olevan tyypillisin ominaisuus.
Meillä hauskimpia  ja yllättävimpiä kokemuksia olivat bussimatkat ja paikallisjunamatkat lähiympäristöön. 
Siellä näki todellista Istanbulia.  Kielitaitoisia ei siellä juuri ollut, mutta jos jotain halusi ostaa, turkkilaiset kutsuivat välittömästi läheltä jonkun kielitaitoisen oppaaksi.  Ja niin kauppa kävi!.  
Istanbulissa näkyi köyhyys ja rikkaus hyvin lähellä toisiaan, osa taloista oli todella huonossa kunnossa.

Kuvassa
tyypillinen korjaamaton puutalo laitakaduilla
.

 Ajoimme paikallisjunalla ihan summittain lähiöihin ja radanvarsimaisemat olivat aika ankeita.  Ihan sattumalta hyppäsimme junasta paikassa,  jonka nimi oli  Bakirkoy.
Odotimme rähjäistä lähiötä, mutta astuttuamme junasta hämmästys oli suuri:
edessämme oli kaupunginosa, jossa oli pääkadulla merkkiliikkeet ja ainakin kilometri täynnä vaate-, kenkä tms. liikkeitä.  Ja kun pistäydyimme ostoskeskuksessa (Carousel),
 se oli hienompi kuin suomalaiset hienoimmat ostoskeskukset.  Ilmeisesti Turkissa on myös varakkaampaa väkeä, kun siellä on niin paljon kauppoja!  Siellä kohtasimme myös aidompia ihmisiä, joilla ei ollut heti mielessä sedän mattokauppa.
 Istanbul oli mielenkiintoinen paikka, erityisesti kun ei ollut käynyt Turkissa ennen.  Idän ja lännen sekoitus, köyhyyden ja rikkauden yhdistyminen.Islamin läsnäolo.  Meri joka puolella toi raikkautta suurkaupunkiin, voisin kuvitella palaavani sinne. Seuraavalla kerralla kuitenkin kiertäisin  kaukaa Sultanahmetin turistikohteet ja
viettäisin aikaa merellä.  Jos suinkin, hotellista saiai olla näköala merelle, josta näkyisi yöllinen laivaliikenne Bosborin salmella. 
 Prinssisaarilla ehkä kävisin ja jos aikaa olisi, Kappadokiakin voisi tulla kysymykseen.  Ehkä myös Mustalle merelle?